Olen ylpeä

Viime yönä klo.03:15 minusta tuli kolmannen lapsen pappa ja Enni sai Onni veljen.

Vähän Onni tuloaan viivytteli mutta nyt hän on täällä ja kaikki hyvin.Huomenna käydään Jorvissa Onnia moikkaamassa.

Odotellessa

Vesi musta laitureihin loiskuaa ja golfkentän nurmet ovat huurteessa/kenttä suljettu,onneksi ei ole pää jäässä.Eli tässä sitä vaan odotellaan milloin se sitten odotusaika päättyy, yleensä se 9 kuukautta kestää,nyt pelataan jo lisäaikaa.Kait te jymmärsitte mitä mää sanosin.

Kahvilla ehtii ennen Espoon keikkaa käymään jos sitä nyt  sitte jännitykseltään tohtii.

Rekisterikilpi

Kuvasin hotelli Bajondillon pihaparkissa olleen erään auton rekisterikilven, en kuvattaessa tiennyt mikä Arabimaa on kyseessä.En täysinvarma ole siitä vieläkään ,epäilisin kuitenkin että kyseessä on Marokkolainen kilpi.

€uroplates sivustoltakaan en samanlaista kilpeä löytynyt.

Talvella kokeilen miten rekisterikilpi tunniste toimii,se parkkilappu systeemi ei tunnu ainakaan toimivan,on pari kertaa jumittanut ja sitten soitellaan ja selvitellään.
Toimiiko tuokaan kuin sisäänpäin ajettaessa.

Eilen autoni oli parkissa golfkentällä tarkkasilmäinen kaverini huomasi että autoni oikeassa eturenkaassa on naula ja rengas jo vähän lyttyyn painunut.Mitenkähän tässä selviäisi ilman kavereita ei varmaan mitenkään,kiitokset Heikki.

30 Euroa maksoi renkaan paikkaus.

Talvea kohti mennään

Talvea kohti mennään jos sitä ei muusta huomaa niin siitä että löytää itsensä koripallo katsomosta.

En minä talvea, pakkasta ja lunta pelkää mutta nuo talvet täällä rannikolla on vähän mitä sattuu,lunta on välillä vain nimeksi joten hiihtoon ei kannata liiemmin panostaa.

Lenkkeilykin on petollisen vaarallista jäisten teiden ja pimeyden takia, kuntoilu-harrastukset pitää siksi etsiä muualta uimahalli ja kuntosali ovat siksi suosiossani.

Pienen katkon tähän kaamokseen tuo etelänmatka, suunnittelin matkaavani Kuubaan mutta Teneriffalta löydän taas itseni.

Teneriffalle talvella

Katselin eilen telkkarista Maisan ja Nikon "seikkailuja" Puerto de la Cruzissa en saanut siitä itselleni mitään uutta vihjettä tai käymisen arvoista paikkaa.
Merivesialtailla olen käynyt yhden ainoan kerran ja siihen se saa jäädä.
Loro Parquessa ollaan käyty pari kertaa ja uudelleen mennään joskus tulevaisuudessa  jos lapsenlapsia saataisiin sinne mukaan vietäväksi.
Telkkarissa vilahti ravintolan hieno maisema näkymä Punta Bravassa, kiinnostui etsimään mikä ravintola oli kyseessä.
Ilmeisesti se oli Brunelli´s Steakhouse en mene sinnekään, aivan vieressä on perinteisempi Bodega La Era jota tuttavat ovat porukalla testanneet ja hyväksi havainneet.
Vierailun Maisa ja Niko tekivät myös Monje Bodegasiin mutta heidän kiinnostuksensa oli aivan jossain muualla kuin viinissä/ruokailussa.

Tänne kanattaa tulla ajoissa sillä paikka on paikallisten suosiossa.

http://www.bodegazacatin.com/

Linkkiä klikkailemalla löytyvät ajo-ohjeet.

La Orotavassa käynti on kuulunut lähes aina matkaohjelmaan.

Onnettomuudet Caminito del rey

Varsin lähellä rotkon ylittävää siltaa oli näiden kolmen kaverin muistolaatta,me siitä ohi kulkiessamme vähän väittelimmekin että oliko tuo onnettomuus tapahtunut tämän uuden Caminiton rakennustöissä vai luvatta tapahtuneessa uhkarohkeassa seikkailussa.

Tästä linkistä selviää historian synkätkin vaiheet (27 kuolemaa ja 74 vakavaa loukkaantumista polulla).

Kiipeilijä selviää 80 metrin lasku El Chorro

Suunnitelmia

Jotain tarttis tehdä kuntonsa eteen jos meinaa vielä noita polkuja vielä tallata, tämä viimeinen vaellukseni Caminito del Rey (aloitus pohjoisesta) ei ollut millään lailla fyysisesti rasittava se meni näillä kesäkiloillakin leikiten.

Caminito del Rey

Mutta tämä Madeiran kuningasreitti Pico do Arieriro-Pico Ruivo edestakaisin kuljettuna imi kyllä meikäläisestä kaikki mehut pihalle.Osittain tähän simahtamiseen vaikutti myös se ettei Rolf Goetz retkeiluoppaassa mainittu tieto Pico Ruivon vuoristomajan aukiolosta pitänyt paikkaansa.

Vuoristomaja oli suljettu ja minä jäi ilman sitä huurteista olutta jonka olin puolimatkan palkinnoksi itselleni asettanut.

Tämä Teneriffan koilliskolkan vaellusreitti Igueste-Playa de Antequera (Wolfsperger reitti 58) veti myös äijän melkoisen tiukille syynä helteinen ja tuuleton sää mutta erityisesti se että potkaisin itse kuvan rannalla  1 1/2 litran vesipullon kumoon.

Tästä viisastuneena olen pitänyt aina mukani vettä yli oman tarpeeni sillä vaikka olisi miten hyvässä kunnossa mutta jos vesi loppuu niin noutaja saapuu.

Jos tuleva talvena tuonne Teneriffalle matka suuntautuu niin kyllä laihtua pitää muuten ei kunnian kukko laula.

Suunnitelmissa olisi mm.käynti Pico Viejo kraaterin reunalla (köysiradalla ylös/alas) ,Chinobren kierros (53) (lupa hankittava) ja sitten vaan ihan pelkästä uteliaisuusesta käynti erään lentokoneen putoamispaikalla.

Risco-polun olen kaksi kertaa kavunnut ylös mutta tämä polun varrella jossain oleva krokotiilinsilmä on vielä näkemättä.Kuva ei ole siis oma vaan jostain lainattu.

Niin löytyyhän sieltä lisääkin noita bongi paikkoja kuten se uusi Jorman baari, virallinen nimi kaiketi

Bar Cafeteria Cuatro Vientos .