Feliz ano nuevo 2013 / happy new year 2013

Muistelin kulunutta vuotta kuviani katsellen ja pistin näytille kuvan/kuukausi niitä sen kummemmin valkkaamatta.

1.1.2012 Kotka keskuskatu.

27.2.2012 Teneriffa

29.3.2012 Laminaattia lattiaan.

.29.4.2012 Mökki järvi jäässä.

25.5.2012 Golf kentällä

22.6.2012 Joutsenet Juhannus vieraina

26.7.2012 Meripäivät

11.8.2012 Enni 4v

3.9.2012 Viro

27.10.2012 Niko 8v.

25.11.2012 Golf kauden päätös.

21.12.2012 Mussalon satama.

Muitakin kuvavaihtoehtoja olisi ollut mutta näiden kuvien myötä Oikein Hyvää Uutta Vuotta Kaikille.

Hämärää on

Hämärää sitä on monessa mielessä, tähän vuodenaikaan on ulkona hämärää välillä koko päivän mutta kovasti tuntuu olevan hämärää noissa telakka/risteilijä tilauksissa, kilpailutuksissa ja tukiaisissa.

En ole sillä saralla mikään asiantuntija niin en niistä sen enempää kirjoittele.

Oma kokemus noista telakkahommista liittyy kuvassa oikealla näkyvään nykyiseen puuvene keskukseen, siinä toimi aiemmin Kalarannan konepaja.

Tämä telakka  tuli armeija aikana  tutuksi kun silloinen yhteysalus M/S Pyhtää jossa palvelin "konemestarina" vietti lähes kokokesän 1970 perusteellisessa remontissa.

Risteilijä oli tuolla armeijan ruokapöydissä nimeltään se lautanen jonne mm.perunankuoret ja muut jätteet laitettiin.

Vanhat paperikuvat pitäisi joskus vielä skannata tietokoneelle, no jos sitten eläkeläisenä ehtisi ?.

Joulu meni jo

Aloitin tänään valmistautumisen tulevaan vuoteen ja siihen mitä se tuo tullessaan.

Golfkausihan meillä alkaa vasta vappuna mutta kun on vaikeasta lajista kyse niin aloitin sen harjoittelun jo tänään tuolla meidän talviharjoitus hallilla jossa siihen on loistavat puitteet.

Tänään harjoittelin aivan omatoimisesti mutta liityn Tammikuussa senioreiden valmennusrinkiin jota paikallinen Golf Pro valmentaa.

Tuo valmennus kestää 10 viikkoa ja minun kohdaltani se katkeeaa kahdeksi viikoksi Teneriffan matkan takia mutta ei syytä huoleen annan sen verran muille tasoitusta.

Tuohon matkaan olen valmistaunut suunnittelemalla lähinnä mitä ja missä päin niitä patikkapolkuja tallaan mutta samanaikaisesti matkan kanssa alkavia eläkepäiviä en ole suunnitellut enkä niiden viettoa harjoitellut.Saas nähdä kuin ne sitten sujuu ja ehtiikö mitä tekemään.  

Valoa näkyvissä.

pikkukuvat harjoitushallilta, ruohomatto oli liimattu uudelleen ei päässyt puttailemaan.

jatko-osa joulun loppumiselle

Kännykkäkuva 27.12 .2012  arjen askareista

Lunta tulvillaan on raikas talvisää, ... On ryijyn alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa. Nyt liinakkomme ...

Joulu muistoja

Muistan meidän ensimmäisen kanarian matkamme joskus .70 -80 lukujen taitteessa, se oli vain viikon matka ja juuri vähän ennen joulua me siellä Las Palmasissa olimme.

Aurinkomatkojen oppaan siellä Palmasissa vakituisesti asuvan vanhemman rouvan kanssa juttelimme mm. tulevasta joulusta.

Muistan kun hän sanoi kaipaavansa Suomen joulusta eniten niitä tunnelmallsia hetkiä hautausmailla välkkyvien kyttilöiden loisteessa.Silloin nuorena miehenä ehkä vähän hymähtelin näille puheille mutta nyt vähän vanhempana en tosin yhtään viisaampana alkaa tulla vähän samat mietteet mieleen.

Tänään käymme illansuussa taas sytyttämässä kyttilät vanhenpiemme haudoille ja aina vien kyttilän myös sukuhaudassa lepäävän isoäitini haudalle.

Tämä sukuhaudalla käynti saa minut muistamaan ne lapsuuteni joulut joita sillon vietettiin kun asuimme samassa pihapiirissä mummoni kanssa.Heitä oli seitsenhenkinen sisarusparvi ja juuri jouluna he kokoontuivat yhteen joulua viettämään ja muistelemaan menneitä aikoja.

Niitä juttuja silloinen pikkupoika kuunteli ihmeissään,osia niistä muistan vieläkin aivan elävästi osa niistä liittyi kansalaissotaan ja osa vieläkin vanhempiin esivampiemme elämän vaiheisiin.

Nyt kun näistä asioista olisin vieläkin kiinnostuneempi niin eipä ole enää elossa ketään jolta näitä voisi kysellä.

Näissä mietteissä käyn tänään sen kyttilän sinne haudalle sytyttämässä.

Toivotan kaikille tämän blogin lukijoille oikein Hyvää Joulua.

Kuva on vuodelta 2010

Talvipäivänseisaus

Pimeys on nyt voitettu ja kuljemme taas valoa kohti, käännös tapahtui klo 13:12 nauttikaamme siitä.

Joulu hössötykset on päällisin puolin tehty, yksi jobi lankeaa vielä minulle se on tuo joulukinkun paisto siihen rupean aikaisintaan huomenna illansuussa.

Huilataan ja nautitaan nyt pitkästä vapaasta sillä töihin mennään vasta 27.12 juhlan paikka sekin.

Kiltisti tarvitsee kuitenkin olla sillä tonttuja on runsaasti liikkeellä, puheet ja kirjoitukset ovat tarkestelun alla ja niistä raportoidaan heti pukille.

Jää taidetta Mussalon satamasta, onko siinä joku jäinen kummitus vai mikä se on ?.

Jatko-osa

Tuo jäinen enkeli muistuttaa hieman myös Ruotsinsalmen meritaistelun muistoksi pystytettyä veistosta.

Kinkun valinta

Tällä viikolla se on Joulukinkku käytävä hakemassa kaupan valikoimista,siinä sitä onkin miettimistä minkälaisen valitsee,onneksi on golfkisoista voittona sellainen lipuke jolla sen voi maksaa.

Olen kallistumassa perinteisen kotimaisen kinkun kannalle sen jämistä ja siitä luustahan saa keitettyä vielä maukkaan hernekeiton.

Nämä ilmakuivatut kinkut eivät ole kuvattu  Kotkan vaan Teneriffan saarella,on noissakin tuota hintahaitaria.

Kun kinkut ja hernesopat on syöty niin ei ole enää pitkä aika kun pääsee patikkaretkelle näihin maisemiin.

Joulun odotusta.

Kyllähän se Joulu tulee sitten kun aika on eikä ainakaan minun tarvitse tässä sen kummemmin sitä odotella eikä sitä valmistella.

Tänään käytiin tuolla paikallisessa kauppakeskuksessa ja kyllä siellä melkoinen hyörinä ja melske kävi,

itänaapureitakin paikalla ihan riittävästi. PT se ne lahjat meillä ostaa ja hankkii tänäänkin taas piti pari lahjaa ostaa, minulle jäi tämä kantajan osa.

PT on aattona vielä aamuvuoron töissä jonka jälkeen käydään haudoilla viemässä kyttilät jonka jälkeen ainakin aattoilta vietetään aivan kaksin "ihan niinkuin silloin joskus nuorena".

HDR:mäinen kuva kauppakeskus Pasaatista.

Kotkan torilla oli rekiajelua lapsille ei siis lapsen mielisille aikuisille (minulle),kuvan sain luvalla ottaa.

Golf kaverillani Antilla oli samanmerkkinen koira nimeltänsä Lyyli.

Lyyli sai nauttia elostaan täysin vapaana, koskaan hän ei ollut kytkyttenä eikä koskaan pihapiiristä poistunut.No nyt on Lyylikin jo poistunut koirien taivaaseen,terveisiä Antille jos tätä tekstiä sattuu lukemaan.

Pukin asioilla

Pukin asioilla käytiin Espoossa ja kuvan Myyrmannnissa joka lienee Vantaan puolella, kehä kolmosen sisäpuolella kuitenkin.

Saadaan sitten itse Joulu viettää rauhassa täällä Kotkassa kun nuo pukin paketit saatiin toimitettua jo nyt oikeaan osoitteeseen.

Enni saapuu sitten Tapanin ajelulle Kotkaan ja viipyy vähän pidenpään kun vanhemmillaankin on lomapäiviä vielä jäljellä.

Enni lumihommissa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Meillä juhlitaan tänään Itsenäisyyspäivän lisäksi myös Nikon nimipäiviä jonne olemme kutsutut klo.15.

Linnanjuhliin ei sitten kutsua tullut vaikka presidenttikin vaihtui, no katsomme ne juhlat telkkarista tai ainakin PT katsoo. 

Saas nähdä minkä mekon hän asukseen valitsee? viime vuonna se oli Marimekon yöpaita.

Lentävä kalakukko Kotkassa

Joulupukkia ei Nikon kanssa ehditty torilla nähdä mutta illansuussa käytiin ihmettelemässä tätä höyryveturia kun se ravintola- ja salonkivaunuineen kävi pikkujoulu ajelulla ja kääntymässä Kotkassa.

Raskas pikajunaveturi Hr1 (ennen vuoden 1942 nimiuudistusta P1) eli tuttavallisemmin Ukko-Pekka oli Valtionrautateiden voimakkain henkilöliikenteen höyryveturi. Tyyppiä rakennettiin kaiken kaikkiaan 22 kappaletta Lokomon ja Tampellan konepa

joilla vuosina 1937-1957. Veturin pyörästöjärjestys on 4-6-2 ja suurin nopeus 110 km/h. Paino 93 tonnia ja vetopyörien halkaisija 1 900mm.

Ukko-Pekoille oli selkeä tilaus, sillä vanhemmat Hv1–Hv3-veturit eivät enää suorituskyvyltään riittäneet pikajunien vetokalustoksi. VR tilasi aluksi Lokomolta kaksi prototyyppiä tästä, huomattavasti aiempia veturimalleja kookkaammasta veturista. Prototyyppisarja sai jatkoa 20 lisäveturin sarjalla ja valmistus kesti aina vuoteen 1957 asti. Ukko-Pekka oli tärkeä pika- ja kiitotavarajunien vetäjä 1960-luvun alkuvuosiin asti, minkä jälkeen dieselveturit syrjäyttivät sen kokonaan vuosikymmenen loppuun mennessä. Aluksi veturilla ajettiin muun muassa Helsingistä Kouvolaan ja Tampereelle, myöhemmin Keski-Suomessa ja muuallakin Itä-Suomessa.

Ukko-Pekkojen rinnakkaismalliksi VR hankki raskaita tavarajunavetureita sarjaa Tr1. Nämä "Risto"-veturit olivat ulkonäöltään ja teknisesti lähes identtisiä Hr1-sarjan kanssa. Suurin ero on vetopyörien koko. Ukko-Pekkojen akselijärjestys oli perinteinen pikajunavetureiden 4-6-2 Pacific eli niissä on kolme huomattavan kookasta vetävää pyöräkertaa, kaksiakselinen johtoteli sekä vetopyörien takana yksiakselinen laahusteli. Ristoissa taas oli neljä vetävää pyöräkertaa, jotka olivat pienempiä kooltaan verrattuna Hr1-veturiin, sekä yksiakselinen johtoteli ja yksiakselinen laahusteli. Molempien sarjojen vetureissa nähtiin monia teknisiä uutuuksia, kuten vierintälaakerointi.

Veturin vesityksessä tarvittiin paikallisen VPK:n apua.

Höyryveturimatkat

Kauppahallilla ja torilla

Tähän Kotkan Kapneeninkadulla sijaitsevaan entisen viinakaupan tiloihin on rakennettu uusi kauppahalli,eilen oli avajaispäivä me käytiin PT:n kanssa tänään tuolla pikaisesti pyörähtämässä.

Kauppahallin ikkunoissa on kuvia vanhasta Kotkasta.

 Tässä yläkuvassa on se vanha salaa yöllä purettu kauppahalli.

Vanhaa Kotkaa.

Sisäkuva kauppahallista.

Siinä ne ovat pukinmuori ja se kuuluisa PT samassa lumipyryssä Kotkan torilla.

Käytiin mukinmuorilta utelemassa onko Joulupukin posti miten myöhään tänään auki kun saattaa meille tuota jälkikasvua tulla kyläilemään ja Nikon kirje pukille pitäisi toimittaa postiin.