7.10.2020

Ruskakin oli v. 2019 komeampi kuin tänä vuonna.

Kello on taas raksuttanut mennyttä aikaa ja viime postauksestakin on jo viikko vierähtänyt, ei olla menty ainakaan Koronan suhteen parempaan suuntaan. Näin voidaan jos uskotaan sokeasti tilastoihin, itse väitän että kyllä se ensimmäinen aalto oli pahempi kuin tämä toinen.

Silloin ei läheskään kaikkia koronaoireisia testattu ei yksinkertaisesti päässyt testiin vaikka olisi halunnut.

Kansanviisaus sanoo että on vale, emävale ja tilasto.

Olen antanut sivistää itseäni lukemalla Esko Valtaojan teoksen Kaiken Käsikirja ihan kaikkea lukemaani en ymmärtänyt vaikka eräät lauseet luin uudelleen.

En pysty kunnolla keskittymään lukemaani jos tilassa on taustameteliä kuten esim. auki oleva telkkari sekin vaikuttaa luetun ymmärrykseen.

 

 

 

1.10.2020

Morjens sano rikkaat toisillensa näin tapasi sanoa myös Reinikaisen Artturi.

 Kuukausikin vaihtui mitään sen kummempaa ei tässä olekkaan tapahtut, olkapään kuntotus jatkuu, paranee hitaasti ja kivuliaasti mutta jaksan noudattaa jumpparin antamia ohjeita.

 

Käytiin eilen tuon kuvassa näkyvän Ortodoksisen kirkon viereisellä stadionilla peliä katsomassa, en sano itse pelistä muutakuin että pidin näkemästäni. Ilmeisesti tänään on Kotkassa kuukausimarkkinat sinne siis, lataamani koronavilkku sovellus ei ole vielä havainnut altistumista, hyvä näin.

Sanokaas miksi tuosta tuomittiin tekninen virhe.

27.9.2020

 

Olipa tuollainen urheilullinen viikonloppu jossa itsellä oli vain katsojan osa. Lauantaina oli katsomassa kun KTP:n naiset voittivat nousukarsinnassa LaPa:n Lapinlahdelta ja nousivat ensi kaudeksi kakkoseen.

Tyttären tytär Ennin joukkue voitti pronssia kisoissa jonne ei koranan takia päästetty yleisöä.

Enni on kuvassa edessä oikealla.

netistä seurattiin ja jännitettiin.

Onnea mitalista.

Yhtään huononmaksi ei jäänyt pojanpoikani Niko he kävivät Leppävaarassa voittamassa Westsiden.

Ottelutilasto.

26.9.2020

Sain eilen kännykkääni tuollaisen Tik Tok videon, en juurikaan tiedä mitään koko tiktokista, epäilen ja luulen etten tule sitä sovellusta kännykkääni lataamaan.

Kokoilen kuitenkin videon näyttämistä Blogissa.

 

25.9.2020

 

Sain minä sentäs tuon mökkiveneen vedettyä talviteloille vaikka tuota oikeaa kättä piti varoa kokoajan, oli minulla PT apuna ja puolentoista tonnin talja ilman näitä hommasta ei olisi mitään tullut.

Hiki siinä hommassa tuli, taisi olla osa sitä tuskanhikeä, saunassa kävin sekä pari erikertaa järvessä uimassa.

Järvivesi oli 12 asteista, vanhaksi tässä on tullut huomasin kun illakin vähän vilutti, pelkäsin jo koronan saaneeni mutta hyvin nukutun yön jälkeen olen valmis taas uuteen päivään.

Tänään pidetään taas turvaväleistä huolta niin kauppatorin markkinoilla kun Tolsa Areenaan katsomoissakin, meinaan vaan että kun katselee esim. telkkarista pesäpallo-ottelun uutispätkiä niin ei siellä ole turvaväleistä tietoakaan.

Crurrojakin täältä saisi, ei tää enää mikään tuppukylä eikä takapajula ole kun futisjengissäkin pelaa 3 espanjalaista ja neljäs valmentaa.

Kuva on Santa Cruzin kauppahallin kupeella otettu.

Jätän tänään churrot muiden syötäväksi , tyydyn torilla mukilliseen kahvia ja illan pelissä voin ostaa pari makkaraa.

 

 

Sukulaisia rapakon takana

Photoscannasin sukuni kuvia , alarivin pikkupoika ja hänen

 äitinsä (keskirivissä kolmas vasemmalta) ovat tässä kuvassa isoisäni isän Antin hautajaisissa.

Sama kaksikko on tässä n. kolme vuotta myöhemmin Hildan haudalla.

Tämä kuva johti sukututkimuksemme oikeille jäljille sillä tietokantaan oli puhkahtanut kirjoitusvirhe.

Hildan oikea sukunimi oli siis Sinkkanen eikä Sinkkonen kuten alkujaan luulimme.

Näin selvisi että Hildan pojan etunimi on Viktor, kävä kyllä Viktor on kuollut v. 1999, hän oli syntynyt v.1918 Detroitissa.

Hänen isänsä on Amerikkaan muuttaneiden Sinkkosten kantaisä oli myös Viktor joka eli 106 vuotiaaksi.

Viktor juniorilla on kaksi poikaa Roland ja Sanford he ovat siis minun pikkuserkkujani.

Lähetin pikkuserkulleni kaveripyynnön eilen siihen ei ole vielä vastattu.

                                                                            Photoscan

21.9.2020

Nuo kaksi ylläolevaa kuvaa ovat Mesa Mota vuorella olevalta Los Rodeos kentän suuren lento-onnettomuuden uhrien muistomerkiltä.

Seurailen aina silloin tällöin tuon Teneriffan saaren tapahtumia eri medioista, nyt La Lagunan Kaupunginvaltuusto sijoittaa monoliitin ja muistomerkin paikkaan, jossa ilmailun historian pahimmassa onnettomuudessa kuolleet ihmiset lepäävät ja joita ei voida tunnistaa.

Linkki tuohon uutiseen löytyy tästä.

Cementerio de San Juan Bautista.

Jospa tuosta koronasta joskus vielä toivutaan ja päästään matkailemaan niin tuolla voisi käydä.