Vähän ontuen mentiin

Ajelin autolla kuvassa näkyvälle Salpapolun päätepisteelle.Polku loppuu siis tähän mutta itse Salpalinja jatkuu tästä aina jäämerelle asti.Tarkoitus oli  patikoida täältä Salpamuseon suuntaan noin kymmenkunta kilometriä ja palata siintä tänne takaisin

Mutta aamuyöstä alkanut jomotus (kihti) vasemman jalan ukkovarpaassa esti patikoinnin.

Laskeuduin varovasti nuo raput alas ja tutustuin vähän tarkemmin tähän keskenjääneeseen majoituskorsuun ja konekivääri pesäkkeeseen.Olin varannut mukaani pienen laskulampun mikä olikin tarpeen 60 metriä pitkässä tunnelissa.

Salamaa apuna käyttäen otettu kuva tunnelin keskivaiheilta.

En pystynyt siis patikoimaan mutta ajelin autolla Gepsin jälkeä mukaillen tätä täällä hiekkaisilla metsäteillä kulkevaa Salpapolkua. Noin 5 Km pystyin seuraamaan autolla jälkeä mutta sitten oli pakko luovuttaa kun polku kääntyi metsäiselle kinttupolulle.Minulta jäi vielä 14,5 Km pätkä tuota polkua näkemättä aion sen vielä tänä syksynä patikoida.

Gepsi piirsi tämän jäljen ja vaikka istuin pääosin autossa niin 2 hirvikärpästä löysin kotona niskavilloistani.

Tässä ollaan sotavakien paremmin säilyneellä hautausmaalla,

Neljään riviin jos oikein päättelin on täällä vankeja haudattu.

Tuntuu näin maallikosta valtavalta määrältä,historiaa en siltä osin tunne mutta tuskin he kaikki ihan nälkään ja tauteihin kuolivat.

Salpalinjan salat Blogin mukaan Miehikkälän keskitysleirillä kuoli kaikkiaan 158 vankia.

Muistomerkki.

Hiljaiseksi se välillä vetää kun täällä yksin kulkee ja ajattelee...