Joulu muistoja

Muistan meidän ensimmäisen kanarian matkamme joskus .70 -80 lukujen taitteessa, se oli vain viikon matka ja juuri vähän ennen joulua me siellä Las Palmasissa olimme.

Aurinkomatkojen oppaan siellä Palmasissa vakituisesti asuvan vanhemman rouvan kanssa juttelimme mm. tulevasta joulusta.

Muistan kun hän sanoi kaipaavansa Suomen joulusta eniten niitä tunnelmallsia hetkiä hautausmailla välkkyvien kyttilöiden loisteessa.Silloin nuorena miehenä ehkä vähän hymähtelin näille puheille mutta nyt vähän vanhempana en tosin yhtään viisaampana alkaa tulla vähän samat mietteet mieleen.

Tänään käymme illansuussa taas sytyttämässä kyttilät vanhenpiemme haudoille ja aina vien kyttilän myös sukuhaudassa lepäävän isoäitini haudalle.

Tämä sukuhaudalla käynti saa minut muistamaan ne lapsuuteni joulut joita sillon vietettiin kun asuimme samassa pihapiirissä mummoni kanssa.Heitä oli seitsenhenkinen sisarusparvi ja juuri jouluna he kokoontuivat yhteen joulua viettämään ja muistelemaan menneitä aikoja.

Niitä juttuja silloinen pikkupoika kuunteli ihmeissään,osia niistä muistan vieläkin aivan elävästi osa niistä liittyi kansalaissotaan ja osa vieläkin vanhempiin esivampiemme elämän vaiheisiin.

Nyt kun näistä asioista olisin vieläkin kiinnostuneempi niin eipä ole enää elossa ketään jolta näitä voisi kysellä.

Näissä mietteissä käyn tänään sen kyttilän sinne haudalle sytyttämässä.

Toivotan kaikille tämän blogin lukijoille oikein Hyvää Joulua.

Kuva on vuodelta 2010

Talvipäivänseisaus

Pimeys on nyt voitettu ja kuljemme taas valoa kohti, käännös tapahtui klo 13:12 nauttikaamme siitä.

Joulu hössötykset on päällisin puolin tehty, yksi jobi lankeaa vielä minulle se on tuo joulukinkun paisto siihen rupean aikaisintaan huomenna illansuussa.

Huilataan ja nautitaan nyt pitkästä vapaasta sillä töihin mennään vasta 27.12 juhlan paikka sekin.

Kiltisti tarvitsee kuitenkin olla sillä tonttuja on runsaasti liikkeellä, puheet ja kirjoitukset ovat tarkestelun alla ja niistä raportoidaan heti pukille.

Jää taidetta Mussalon satamasta, onko siinä joku jäinen kummitus vai mikä se on ?.

Jatko-osa

Tuo jäinen enkeli muistuttaa hieman myös Ruotsinsalmen meritaistelun muistoksi pystytettyä veistosta.

Kinkun valinta

Tällä viikolla se on Joulukinkku käytävä hakemassa kaupan valikoimista,siinä sitä onkin miettimistä minkälaisen valitsee,onneksi on golfkisoista voittona sellainen lipuke jolla sen voi maksaa.

Olen kallistumassa perinteisen kotimaisen kinkun kannalle sen jämistä ja siitä luustahan saa keitettyä vielä maukkaan hernekeiton.

Nämä ilmakuivatut kinkut eivät ole kuvattu  Kotkan vaan Teneriffan saarella,on noissakin tuota hintahaitaria.

Kun kinkut ja hernesopat on syöty niin ei ole enää pitkä aika kun pääsee patikkaretkelle näihin maisemiin.

Joulun odotusta.

Kyllähän se Joulu tulee sitten kun aika on eikä ainakaan minun tarvitse tässä sen kummemmin sitä odotella eikä sitä valmistella.

Tänään käytiin tuolla paikallisessa kauppakeskuksessa ja kyllä siellä melkoinen hyörinä ja melske kävi,

itänaapureitakin paikalla ihan riittävästi. PT se ne lahjat meillä ostaa ja hankkii tänäänkin taas piti pari lahjaa ostaa, minulle jäi tämä kantajan osa.

PT on aattona vielä aamuvuoron töissä jonka jälkeen käydään haudoilla viemässä kyttilät jonka jälkeen ainakin aattoilta vietetään aivan kaksin "ihan niinkuin silloin joskus nuorena".

HDR:mäinen kuva kauppakeskus Pasaatista.

Kotkan torilla oli rekiajelua lapsille ei siis lapsen mielisille aikuisille (minulle),kuvan sain luvalla ottaa.

Golf kaverillani Antilla oli samanmerkkinen koira nimeltänsä Lyyli.

Lyyli sai nauttia elostaan täysin vapaana, koskaan hän ei ollut kytkyttenä eikä koskaan pihapiiristä poistunut.No nyt on Lyylikin jo poistunut koirien taivaaseen,terveisiä Antille jos tätä tekstiä sattuu lukemaan.

Pukin asioilla

Pukin asioilla käytiin Espoossa ja kuvan Myyrmannnissa joka lienee Vantaan puolella, kehä kolmosen sisäpuolella kuitenkin.

Saadaan sitten itse Joulu viettää rauhassa täällä Kotkassa kun nuo pukin paketit saatiin toimitettua jo nyt oikeaan osoitteeseen.

Enni saapuu sitten Tapanin ajelulle Kotkaan ja viipyy vähän pidenpään kun vanhemmillaankin on lomapäiviä vielä jäljellä.

Enni lumihommissa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Meillä juhlitaan tänään Itsenäisyyspäivän lisäksi myös Nikon nimipäiviä jonne olemme kutsutut klo.15.

Linnanjuhliin ei sitten kutsua tullut vaikka presidenttikin vaihtui, no katsomme ne juhlat telkkarista tai ainakin PT katsoo. 

Saas nähdä minkä mekon hän asukseen valitsee? viime vuonna se oli Marimekon yöpaita.

Lentävä kalakukko Kotkassa

Joulupukkia ei Nikon kanssa ehditty torilla nähdä mutta illansuussa käytiin ihmettelemässä tätä höyryveturia kun se ravintola- ja salonkivaunuineen kävi pikkujoulu ajelulla ja kääntymässä Kotkassa.

Raskas pikajunaveturi Hr1 (ennen vuoden 1942 nimiuudistusta P1) eli tuttavallisemmin Ukko-Pekka oli Valtionrautateiden voimakkain henkilöliikenteen höyryveturi. Tyyppiä rakennettiin kaiken kaikkiaan 22 kappaletta Lokomon ja Tampellan konepa

joilla vuosina 1937-1957. Veturin pyörästöjärjestys on 4-6-2 ja suurin nopeus 110 km/h. Paino 93 tonnia ja vetopyörien halkaisija 1 900mm.

Ukko-Pekoille oli selkeä tilaus, sillä vanhemmat Hv1–Hv3-veturit eivät enää suorituskyvyltään riittäneet pikajunien vetokalustoksi. VR tilasi aluksi Lokomolta kaksi prototyyppiä tästä, huomattavasti aiempia veturimalleja kookkaammasta veturista. Prototyyppisarja sai jatkoa 20 lisäveturin sarjalla ja valmistus kesti aina vuoteen 1957 asti. Ukko-Pekka oli tärkeä pika- ja kiitotavarajunien vetäjä 1960-luvun alkuvuosiin asti, minkä jälkeen dieselveturit syrjäyttivät sen kokonaan vuosikymmenen loppuun mennessä. Aluksi veturilla ajettiin muun muassa Helsingistä Kouvolaan ja Tampereelle, myöhemmin Keski-Suomessa ja muuallakin Itä-Suomessa.

Ukko-Pekkojen rinnakkaismalliksi VR hankki raskaita tavarajunavetureita sarjaa Tr1. Nämä "Risto"-veturit olivat ulkonäöltään ja teknisesti lähes identtisiä Hr1-sarjan kanssa. Suurin ero on vetopyörien koko. Ukko-Pekkojen akselijärjestys oli perinteinen pikajunavetureiden 4-6-2 Pacific eli niissä on kolme huomattavan kookasta vetävää pyöräkertaa, kaksiakselinen johtoteli sekä vetopyörien takana yksiakselinen laahusteli. Ristoissa taas oli neljä vetävää pyöräkertaa, jotka olivat pienempiä kooltaan verrattuna Hr1-veturiin, sekä yksiakselinen johtoteli ja yksiakselinen laahusteli. Molempien sarjojen vetureissa nähtiin monia teknisiä uutuuksia, kuten vierintälaakerointi.

Veturin vesityksessä tarvittiin paikallisen VPK:n apua.

Höyryveturimatkat