Lauantaina saapui kesän viimeinen risteilijä Kotkaan en ehtinyt vierasta vastaan joten laivan kuvastakin jää keula piiloon kun lähemmäs satamaa ei nykyisin pääse.
Onni tuli vähän tuon risteilijän jälkeen ja hänen vierailussaan on paljon enempi luksusta kun saksalais-eläkeläisten.Barcelonan tuliaispaita päälle ja hymyä huuleen, paidassa on myös vähän sitä ns.kasvunvaraa joten kyllä sillä pihapeleissä pärjää pari vuotta.
Arvatkaas kuka oli aamun unikekeko no mummo tietysti Onni tuli herättelemään kun mökille pitää lähteä nostamaan se papan soutuvene ylös talviteloille.
Kuvassa kesken jäänyt Hotellikuvattu joskus keväällä v.2012 Thomas Cookin lentsikan ikkunasta.
Thomas Cookillahan me seuraavaksi lennämme, lupaavat tarjota meille oikein Gastronomisen matkan saas nährä sitten onko pöperö parempaa kuin Finnairilla.
Tutkin vähän missä se keittiö mahtaa sijaita missä nuo lentokoneateriat valmistetaan tässä linkistä löytyy jotain tietoa tosin linkki on jo vanha (v.2010).
Muistelisin että Thomas Cookin menolennon ateriat tehdään Helsingissä ja paluulennon ateriat on tehty jossain päin Kanariaa.Täytyy ottaa viimeistään tarjoiluvaiheessa asia esille.
Finnairkokkaa itse ja ilmeisesti lyhytlentojen meno-/paluuateriat valmistetaan Helsigissä pakastetaan ja lämmitään vasta koneessa.
Jatkan hommiani jotka vaativat nykyisin 6 minuuttia pidemmän työrupeaman kun meillä on nääs tämä kiky-sopimus.
No niin nyt olen lentoyhtiö Finnairin kanssa sujut, otin heiltä nääs "ulosmaksun" eli muutin Finnair Plus- pisteeni Tax-Freepalkintoseteliksi arvoltaan 20€.
Tuolla palkintosetelillä ostin paluulennolla Barcelonasta 5 kpl Fazerin sinistä suklaata jotka maksoivat 4€ /kpl eli yht. saman kuin palkintosetelin arvo oli.
Finnairin Catalaani lentoemo ei vain ollut ennen ollut tuollaista palkintoseteliä nähnyt, hän sanoi momento ja kävi setelini kanssa kysymässä neuvoa viisaanmilta, kävikö ylipurserin vai peräti koneen kapteenin juttusilla sitä en tiedä missä kävi mutta koneen etupäässä palkintosetelin mysteeri hänelle selvisi ja minä sain suklaani hymyn kera.
Seuraava lento onkin sitten Thomas Cookin samantyyppisellä koneella eilen varasin heiltä jo käytäväpaikat 28 C ja 28 D.
Ajettelin pistää jalkaani tuollaiset sandaalit kuten meillä miehillä kuvassakin on.
Kengän merkki on muuten Gioseppo ja ne on sieltä köyhien havaijilta eli Teneriffan saarelta Puerto de la Cruzista aikoinaan ostettu.
Ne on kyllä hyvin sisäänajetut mutta ei niitä sinne Mont-rebein patikalle voi jalkaansa pistää sinne pitää laittaa vähän tukevampi kenkä jalkaan.
Ostin tässä vajaa kuukausi sitten jonkinlaiset kaupunkilaispojan nauhakengät niillä ajattelin ensin selvitä tuon vaelluksen mutta kun niissä on aivan sileä pohjakuviointi niin kait se on otettava ...
ihan tuota patikkaa varten kevyet Salomonit mukaan.
Vaellus-sauvan sellaisen keppimallin olen onnistunut hukkaamaan sitä ollaan kyllä "kissojen ja koirien" kanssa etsitty mutta ei vaan löydy.Kalliiksi se tulee tuollainen hukkaaminen täytyy olla jatkossa ja etenkin nyt reissussa tarkkana ennen kaikkea über alles rahat talles.
Katselin vaelluspäivän lämpötiloja läheltä vaellusreittiä Mont-rebei, jos klo. 8 aloittaa niin jopa 12° korkeampi on lämpötila finaalissa.
Ei lämpö luita riko ne voi rikkoa esim. kompuroimalla Caminon lukuisissa rappusissa, suihkussa pitää vaelluksen jälkeen käydä, sen jälkeen on suunnitelmissa käynti Dinosaurus museossa ja tietysti jonkinlaisen ruokapaikan etsiminen.
Lauantaina klo.17:40 (36 tuntia ennen lentoa) avautuu Finnairin internet lähtösevitys,täytyy silloin katsoa mitkä paikat automaatti on meille arponut, jos koneessa on tilaa niin pystyn niitä vielä vekslailemaan.
Matkalaukkuja lähtee mukaan 2 sen lisäksi minulle 1 reppu ja läppäri ja kait PT käsilaukun mukaansa ottaa.Laukut pitäisi olla pakuttuna viimeistään sunnuntai iltana sitten vain pari tuntia unta ja autolla kohti kiitotien päätä eli Flyparkkia.
Me pysytään kaidalla tiellä kuten suunnitemissa olevalla Sisteriläisellä tiellä La Ruta del Cister.
Noista tulevista bloggailen sitten tarkemmin pelipaikoilta, tai ehkä kokonaan erillisessä blogissa.
Tänään noudan osoitekyltin jota olin pari päivää hakenut, se syntyy tuppeen sahatusta lankusta jota löytyy kaverin mökiltä.Kaverini (ei vanhasenmatti) sanoi että kuinka paljon tarvit tuu hakeen vaan, sanoin että metrin pätkä riittää.
Muitakin hankintoja olen tehnyt Seppälän konkurssipesästä katselin itselleni reisuun uutta paitaa.
Myyjätär näytti erästä paitaa, kertoi ostaneensa just samanlaisen isälleen, hänestä tuli kuulemma ihan fiksun näköinen.
Kysyin että toimisiko tuo samoin myös minun kohdallani, vastaus tuli hetken miettimisen jälkeen hymyn kera että kyllä varmaan.Kaupat tehtiin.
