kuntoilua

  Ohjelmassani on paitsi laihdutus niin myös Hapenottokyvyn parantaminen , nehän kulkevat vähän käsikädessä kuten alla olevista linkeistä käy selville.


Alla oleva valkopohjainen teksti on kopioitu suoraan Wikipediasta.


Maksimaalinen hapenottokyky eli VO₂max kertoo hengitys- ja verenkiertoelimistön kyvystä kuljettaa happea maksimaalisessa fyysisessä rasituksessa. Se voidaan ilmaista joko absoluuttisena tilavuutena litraa minuuttia kohden (l/min), tai yleisemmin ruumiinpainon huomioon ottavana suhteellisena hapenottokykynä (ml/kg/min). Hapenotto kasvaa lineaarisesti rasituksen kasvaessa, kunnes VO₂max saavutetaan ja kasvu pysähtyy. Rasituksen edelleen kasvaessa tästä lisäenergiantuotto tapahtuu anaerobisesti maitohappokäymisen avulla.

Eri tekijöiden vaikutus hapenottokykyyn

Ikä

Terveillä mutta liikuntaa harrastamattomilla ihmisillä maksimaalisen hapenottokyvyn on havaittu laskevan 25:n ikävuoden jälkeen noin 9% jokaista vuosikymmentä kohden. On kuitenkin näyttöä siitä, että aktiivinen liikkuminen hidastaa hapenottokyvyn laskua - urheilua koko elämänsä jatkavilla yleisurheilijoilla laskun on arvioitu olevan vain 5% vuosikymmentä kohden.

Sukupuoli

Naisilla on keskimäärin alhaisempi VO₂max-arvo kuin miehillä. Tämä johtuu korkeammasta rasvaprosentista ja pienemmästä lihasmassasta.

Kestävyysharjoittelu

Harjoittelulla maksimaalista hapenottokykyä voidaan parantaa yleensä 5–15 prosenttia, joissakin tapauksissa jopa 60%. Perimä asettaa rajoituksia sille, kuinka korkeaksi VO₂max voi kasvaa. Harjoittelun aiheuttama vaste hapenottokyvyssä vaihtelee huomattavasti eri yksilöiden välillä. Koska hapenkulutus on tapana suhteuttaa painoon, voivat ylipainoiset ihmiset parantaa tulostaan merkittävästi pelkästään painoa pudottamalla.


Korkeus merenpinnasta

Merkittävin tekijä hapenottokyvyssä on korkeus merenpinnasta, sillä korkeammalle noustessa ilmanpaine ja ilman happipitoisuus pienenevät ja hapenkuljetus vaikeutuu. VO₂max putoaa noin 10% jokaista 1000 metriä kohden alkaen 1200 metristä.

Eli kuvanottopaikalla Guajaran (2718m) huipulla hapenottokyky on 15% alentunut ja vastaavasti Pico del Teiden (3718m) huipulla se on 25% alentunut.

Teiden huippu on minulta vielä valtamatta, hissiaseman yläpäässä käytiin yhdessä Ollin kanssa rouvien odetellessa ala-asemalla.
Pajulahden testituloksen 31,1 ml/kg/min mukaan joka on testihistoriani huonoin jättäisi minulle Teiden huipulla happea vain n. 23 ml/kg/min ,eli kyllä tässä jotain tarttii tehdä ennen sinne menoa.

Jos kelit pysyvät vielä lumettomina niin käyn juoksemassa jollain urheilukentällä Cooperin testin   ja vertailen sitä tuohon Pajulahden tulokseen.        
Lisää tietoa vielä  Hapenottokyvystä.