Kuvassa ollaan Joken kanssa Jaroslavlin päärautatieasemalta odottelemassa Siperian 3 tuntia myöhässä olleen junan lähtöä.
Kuva on vuodelta 1989, tuoreempiakin kuvia tuosta monen "toverin" ihannevaltiosta minulla on mutta tämä saa nyt tähän postaukseen kelvata.
Ensimmäisen matkani silloiseen Leningradiin tein jalkapallojuniorina vuonna 1965 se oli nuorelle pojalle silmiä avaava kokemus monella tavoin.
Sen jälkeen noita reissuja on tehty yhteensä noin kymmenkunta en väitä olevani mikään Venäjän tuntija mutta tiedän nähneeni sitä maata ja sen tapoja enemmän kuin moni radikaalipentu.
Pidän monista Venäläisen keittiön herkuista mm. hapankaalista,matkoillani olen tavannut pääsääntöisesti ystävällisiä ja meistä länsimaisista hyvin kiinnostuneita kansalaisia.
Sanonta Ryssä on Ryssä vaikka voissa paistaisi pitää silti paikkansa etenkin silloin kun puhutaan heidän johtajistaan.Mihail Gorbatsovin aloittamaa avoimempaa politiikkaa (Glasnost) tiedottamista ja sananvapautta tulisi maassa edistää .Mutta onhan se helpompi maata hallita kun media on omissa käsissä.
Ville Haapasalon TV matkoja olen seurannut suurella mielenkiinnolla ja tuon uutuus kirjankin aion myös lukea,tiedä häntä jos sen sais vaikka isänpäivä lahjaksi.
Saas nähdä miten käy vapauden kaihon tuolla Ukrainassa ainakin yritys sen vaimentamiseksi on Valimir toverilla kova.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointisi ilahduttaa.Vastaan kun ennätän.