Myöhäinen syksy on mielestäni parasta patikointiaikaa täällä kotikulmilla.
Elämä on ihmisen parasta aikaa sano Nykänen, Kiminkinen taas sano ihan telkkarissa jotta tieto lisää tuskaa ja kuitu paskaa.
Mielestäni molemmat puhuvat ihan asiaa mutta jos ihan noista omista harrasteista jotain sanoisi niin sain juuri luettua Timo Polarin kirjan Murhenäytelmä Grönlannissa.
Siinä kerrotaan huikeita tosi tarinoita vaelluksista joihin en itse pysty enkä olisi pystynyt silloinkaan kun olin ns. parhaassa terässä, suosittelen lukemaan kuitenkin.
Kirjassa mennään vähän oman "pääkopan sisälle" aivan samoin kuin Korpelan kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella.
Saahan noista kirjoista jotain omaan jaksamiseenkin, innostaa ainakin minua vähän kuntoilemaan ja pitämään itseään paremmassa kunnossa.
Olen lisännyt kuntoilua vesijuoksua, kuntosalia kävelyä ja jumppaa uimahallin altaassa ja taas kerran päätin vähän laihduttaa ostin vaakaani uuden pariston ja ruokapuolen pakastealtaasta 3 kiloisen joulukinkun.
Ainakin jokusen pätkän Senda Litoralilla kuljen.
Ei kain oillasinun kuntoilumäärillä pääse edes lihomaan, johan kuklutat niin paljon kaloreita.
VastaaPoistaOikein mukavia syysretkiä sinne teille.