3.1.2020

No niin nyt ollaan Fuengirolassa tultiin puolenyön tietämissä Malagaan josta jatkettiin taxilla kämpille.

Lentomatka oli sanotaan nyt että mieleenpainuva siitä piti huolen edessä istunut juopunut Herra joka oli monen alan tietäjä ja taitaja lyhyesti hänestä:- "huippukoripalloilija" kunnes C juniorina joutui lopettamaan kun oli liian lyhyt mutta oli sen jälkeen pätevöitynyt monelle eri alalle kuten sissiksi ja partiojohtajaksi, oli toiminut myös liikennelentäjänä, insinöörinä, Herlinin suvun asiainhoitajana, vaimoja ja lapsia ympäri palloa.

Jos edessä istunut Herra oli hetken hiljaa niin takana kahtapaikkaa istunut rouva nousi käytävälle voimistelemaan, otti kädellään tukea selkänojastani jumpatessaan ja potki jalkojaan eteen ja taakse ja kailotti sen tekevän hyvvää, "minä nyt tässä vähän jumppaan kun vielä on tillaa ai ai kun tekee hyvvää. Minun pääni heilui jumpan ja selkänojan tahtiin eteen/taakse eikä tehnyt ollenkaan hyvvää, yhtään en pystynyt nukkumaan vaikka aikomus oli edes hetki torkahtaa.
Vieruskaveri penkkirivillä 10 oli ryssä hän veti 3 kokonaista valkosipulia raakana naamaansa tuoksui hyvälle mutta pystyi nukkumaan kun ei kieltä jymmärtänyt.

Koiran kusettajan hommaa on nyt yksi päivä hoidettu, käveltiin pätkä rantakatua, kahvilla käytiin Maunolle tuotiin vettä kun pyydettiin, palattiin kämpille Sendero Las Preras polkua myötäillen.
Poikamme käytti meidät autollaan ostoksilla tässä Mercadossa ostettiin kaikkea tarpeellista kuten vettä ja pyykkipulveria vähempi ruokaa kun meinaan pysyä pääosin ulkoruokinnassa.
Jälkikasvu yrittää saada KTP:n korismatsin näkymään telkkarista sen jälkeen siirrytään lähellä sijaitsevaan Bistro Michel ravintolaan etsimään jotain murua rinnan alle.