Matkan muistelua 12.3.2020

Rouvat olivat sopineet täksi päiväksi tekevänsä ostosreissun Titsalla Santa Cruziin siis minun rouva josta käytän nimeä PT (personal trainer) ja Puertossa vakituisesti asuva rouva josta käytän nimeä Pipa.
Pääsin seurueeseen mukaan mutta nyt ei mentykkään millään Titsalla vaan vuokraamallani autolla.

 Ajeltiin siis Santaan ja siellä Primark kauppakeskukseen, auto sinne kaupan parkkihalliin ja ei muuta kuin shoippailemaan sehän se on matkailun kohokohta ja eräille kauhistus.
Kuljin tuon kaupan lävitse liukuportaita hyväksi käyttäen aina kattoterassille asti, löysin läpikulkumatkalla itselleni 2,50€ maksavan paidan jonka ostin ja kunhan tästä karanteenista vapaudun niin pistän sen päälleni niin pappaparkin ukotkin näkevät miten ihana se on.

Vietin siis aikani täällä kauppakeskuksen katolla olevassa baarissa kaasuvettä nauttien, oli täälläkin jotain katseltavaa.

Rouvat saivat siis shoippailla ilman aikarajoitusta ja yllättävän nopeasti alta tunnin hekin katolle ilmaantuivat, Pipa oli ostanutkin jotain mutta PT ei yllättäin yhtään mitään.

 Rouvat joivat katolla kaffet ja sitten jatkettiin matkaa nyt Candelarian suuntaan ja siellä ennen käymättömään Guachinche Los Parrandas III ravintolaan syömään.

Kännykän avulla löydettiin paikka helposti.

Sehän näissä Guanhincheissä on usein ettei ole ruokalistaa tai se on vain esim. liitutaululla tai tarjoilija kertoo mitä talo tarjoaa.

 Nyt oli kunnon lista josta tilattiin kaikki samaa eli Chuleta de Cerdo, juomaksi puoli litraa talon viiniä ja pullo kaasuvettä, autoilijahan ei voi viiniä paljon naukkailla lasillinen menee toinen on jo liikaa.

Tämän näköinen annos sieltä eteen kannettiin, PT jätti puolet syömättä se pyydettiin paketoituna mukaan ja saatiin, joskin se päätyi lopulta hotellin jääkaapin kautta roskikseen.
Tuo oranssi tuossa lautasella on jollain juustohyölällä siivutettua ja paistettua porkkanaa, erittäin hyvää.

Tämä Guachinche on varsinainen "hehtaarihalli" jossa on hyvä järjestää isotkin ruokatreffit, meillä oli vain kolmen hengen synttäri etkot.

 Jatkettiin autoilua noustiin saarta halkovalle tielle TF-24 jota myöten ajettiin El Portilloon kaffelle.
En ollut Arafosta ylös nousevaa tietä (TF-523 ennen ajellut, nyt on sekin siis niin nähty.

El Portillon kaffe paikka.

Portillosta sitten vain ajo alas Puertoon, Pipa ensin kotiin ja sitten auto parkkiin hotellikadulle.

Muistaisin että kävin vielä hotellin uima-altaalla huuhtomassa caliman ja koronan pölyt pois.

Illallinen hotellilla ja kaffet sitten siinä La Pazin Taxi aseman vieressä olevassa katukuppilassa.

Sellainen päivä se.

Matkan muistelua 11.3.2020

Aurinkoinen aamu joka aloitettiin puolihoitopakettiin kuuluvalla aamiaisella.

Kun on vain viikon matka kyseessä niin piti hieman piti neuvotella siintä mitä me haluamme ja kerkiämme viikossa nähdä ja tehdä.

PT ei oikein lämmennyt ajatukselle että hän yksin kiertelee Santa Cruzin ja La Lagunan katuja ja kauppoja kun minä olisin sinä aikana käynyt kävellen bongaamassa pari Franco "aiheista" Guachinche ravintolaa.

Koska nuo ravintolatkin olivat sen verran etäällä toistaan niin päätettiin vuokrata kolmeksi päiväksi auto käyttöömme.

Hotellin lähikadulla mainostettiin autoja pari Euroa halvemmalla kuin hotellissa niimpä päädyin tähän Kia Picantoon 3pv/54 € eikä mitään takuunmaksuja sun muita kommervenkkejä.

Auto luovutettiin tankki täytenä ja piti myös palauttaa tankki täytenä, ajella sai niin paljon kuin kerkesi siis vapaat kilometrit.

 Siispä auton nokka kohti Lagunaa ja Casa Francoa hyvin paikka löytyi kun kännykällä navigoin ilman sitä olisi tuskin löytynyt.

Pistin auton luvattomaan parkkiin ravintolan eteen ja poikkesin sisälle räpsimään parit kuvat, kuvia ei saanut ottaa asiakkaista muuten sain kuvata vapaasti.

Tämä La Cochinera Guachinche olikin sitten "kaukana sivistyksestä" ajeltiin ohi 

Santa Cruzin sataman kohti María Jiménez nimistä kylää josta edelleen Camino Valle Grandea myöten niin pitkälle kun tietä riitti eli perille asti.

 Perillä odotti ensin navetta rakennus jossa oli mm. hevostalli ja

 vuohien karsina.

Naventan vahtihommia oli opettelemassa tämä pikkuinen koiranpentu.

 Itse ravintola oli tuon navetan yläpuolella mutta oli meidän vierailupäivänä suljettu.

 Pääsin omistajan luvalla sisälle ravintolaan kuvailemaan.

Kuvathan eivät tietysti onnistuneet odotetusti kun oviaukon valo loi heijasteita.

Koiranpentu oli meistä hyvin kiinnostunut ja teki tuttavuutta.

Kun sanoin PT:lle että tännehän pitäisi tulla joskus syömään niin hän sanoi että saan tulla aivan yksinäni hän ei tässä paskan hajussa pysty syömään.

Jos joku lukijoista tietää vielä jonkun muun Francon kuvilla koristellun ravintolan niin olisin tiedoista hyvin kiinnostunut.

Ajeltiin takaisin taas Santa Cruzin kautta siellä satamassa oli laiturissa iso risteilyalus en ole varma oliko se tämä nesteteytetyllä maakaasulla käyvä alus.

Yritin etsiä lähistöltä autolle parkkipaikkaa tuloksetta kuvan sain napattua ohi ajaessani.

Kun ei lähempää parkkipaikkaa löytynyt niin ajeltiin Mesa del Mariin katsomaan miten paikka on "talvehtinut" viimeisen myrskyn jälkeen.

Rakennus oli edelleen pystyssä mutta siinä  terassilla oleva ravintola oli suljettu samoin kuin se toinen siellä parkkipaikan luona oleva.

18.11.2018

El Sauzalista löytyi viimein kahvila ja parkkipaikka nautittiin cafe con lechet ja jotain pientä purtavaa.

Kun päivän valoisaa aikaa oli vielä jäljellä ja tankissa densaa niin käytiin vielä Al Campossa vaikkei

mitään ostettu paitsi kahvit.

 Hetken ehti vielä loikoilla uima-altaalla ennen ilta ruokailua, missään ei enää hengailtu vaan lepäiltiin

kun alkaa tuo ikäkin jo vähän painaa.

Matkan muistelua 10.3.2020

Kun lento lähtee 7:25 niin se merkkaa sitä että Kotkasta on lähdettävä jo puolineljän aikoihin ajelemaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja Flyparkkia jonne olin tilannut Comfort paketin.

Tuo paketti sisältää kuljetukset kentälle ja takaisin + auton pesun/luovutuksen lämpöisestä hallista.

Ajoissa siis nukkumaan ja kännykkä soimaan kolmelta, tuskin sitä unta muuten saisi mutta kun otin PT:n kaapista pikku nukahtamislääkeen niin nukuin kuin tukki 6-7 tunnin unet.

En tunnistanut mitään haittavaikutuksia joita jollain saattaa ilmetä.

Pahempi haittavaikutus mielestäni on väsyneenä ajo.

 Oltiin ajoissa kentällä ja kun meillä oli vain käsimatkatavarat niin turvatarkastukseen päästiin sujuvasti
kun oli lentolippu kännykässä.

Tämä QR koodi ei sittemmin toiminut paluulennolla Reina Sofiassa siellä jonoteltiin yli tunti lähtöselvitystiskille kaikki terveet ja sairaat samassa tilassa kuin sillit suolassa.

Jos tuosta altistusannoksesta selviää sairastumatta mihinkään tautiin niin on kyllä aika Tarzan.

 Hotelli Masarun uima-allas alue huoneestamme 105 kuvattuna.

 Masarun hotellihuone.

 Tykkään kun huoneessa on jääkaappi.

Eipä siinä matkuspäivänä paljon muuta ehtinyt, uudella Titsa-asemalla käytiin hotellin illallisen jälkeen lataamassa Ten+ korttiin lisää saldoa.

Cafe con lechet nautittiin jossain Plaza del Charcon ravintolassa sitten kavuttiin hotellin punkkaan koisimaan.

18.3.2020

Otin viikon matkan kun halvalla sain, vanhenin tuon matkan aikana niin paljon että nyt vietän seuraavan kuukauden karanteenia vastaavissa olosuhteissa.

Tässä Masaru hotellissa en ollut aiemmin ollut, hyvä hotelli mutta paremmin viihdyn tuolla Puerto de la  Cruzin alakaupungissa.

Pidän matkaani onnistuneena vaikka korona virus ja viranomaiset estivät liikkumisen kahtena viimeisenä pakopäivänä.

Ainakin tuo viikko oli erilainen ja mieliinpainuva näki läheltä miten Espanjassa toimitaan kun 

hälytystila on julistettu

Noudatettiin kuuliaisesti noita viranomaisohjeita, kerran käytiin lähikaupassa jonne piti jonotttaa kerralla laskettiin sisälle vain tietty määrä ihmisiä ja kun joku poistui niin jonossa ensimmäinen pääsi sisälle.

Poliisi valvoi ja patisteli kadulla kulkijat sisätiloihin, kaduilla ajeli myös viranomaisten auto "ämyrit" katolla joista usean eri maan kielellä noita ohjeita kuulutettiin. 

Meillä oli matkassa vain parin kilon lentolaukut, ei varsinaisia matkalaukkuja siis mukana ollenkaan.

En ottanut mukaan myöskään läppäriä ja jos nyt jotain kirjoittelen niin se tulee ihan ulkomuistista.

 Kyllä Masarussakin meinasi vähän käsirysyä syntyä kun poliisit uima-allasalueen sulkivat, vieressä Teidemark hotellissa ei allasta suljettu ja tätä eräät taivastelivat.

Jatkuu myöhemmin....

7.3.2020

Kävin salilla, pukuhuoneessa minulta kysyi eräs syntyperältään Amerikkalainen joskus numerolla 14 pelannut koripalloilija ryssä aiheisen kysymyksen/vitsin:- Paljonko maksaa vuonna 2025 junalippu Kotkasta Helsinkiin.

Sanoin etten tiedä kun en oikein ymmärtänyt kysymystä, pyysi arvaamaan, kun edelleen vain kohauttelin olkapäitäni niin hän kertoi vastauksen:- junalipun hinta on silloin Kuusi Ruplaa.

Ystäville, sukulaisille, kylänmiehille ja tämän blogin lukijoille tiedoksi en tulevalla viikolla juhli enkä kupita.

En ole myöskään tavattavissa en kotona enkä vieraissa ja blogi päivityksiin tulee tauko.

5.3.2020

Oli eilen aikamoisen kurja keli kun ajeltiin Helsinki-Vantaalle, alkumatkan pystyi ajamaan 100 km/h mutta kun ohituskaistalle ei sen sohjoisuuden takia ollut loppumatkastat asiaa niin nopeus putosi 80 km/h välillä jopa vähän sen alle.

Hyvin silti matka joutui ehdittiin käydä jopa tyttären luona kaffella ja kuulostella miten se heidän Fuengirolan matkansa oli mennyt.Hyvin kuulemma aina siihen asti kunnes sairastuivat kaikki muut paitsi Enni.

Onnia käytettiin siellä lääkärissäkin ja diagnoosi oli tavallinen flunssa mutta kotiin tultua piti käydä uudelleen ja nyt Jorvin diagnoosi oli keuhkokuume.

Vävyn kanssa kantsii olla hyvissä väleissä nytkin sain Espanjan tuliaisena tölkin olutta.

Nikon kone oli laskeutunut 16:40 me oltiin paikalla 16:43 mutta jouduttiin odottelemaan jonkin aikaa ennenkuin poika tuloaulaan ilmaantui.

Niko viettää nyt täällä pienen "hiihtoloman" pätkän ja palaa takaisin Fuengirolaan sunnuntaina.

 Nikon perhe on ollut nyt 2 kuukautta Fuengirolassa ja asuneet tuossa Santa Margarita kämpässä, hyvin on kuulemma mennyt, koulu ja koripallo ovat sujuneet myös hyvin.
Eilen illalla kun olivat lähteneet vieraidensa kanssa syömään niin varkaat olivat murtautuneet pihan puolelta kämppään ja vieneet mitä kiireessä ehtivät mm. 2 tietokonetta ja Nikon rippilahjaksi saaman arvokkaan rannekellon.
Mauno koira oli yksin kotona mutta ei ollut tiettävästi käynyt hampaineen kiinni varkaisiin mutta oli haukkunut pihalla niin pirusti että norjalainen naapuri oli tätä ihmetellyt ja tuonut Maunolle muutaman koirankeksin.Mutta ei hänkään tajunnut että varkaat on talossa.

4.3.2020

Blogini katsojatilastot kertovat että päivän lukijoista valtaosa on Yhdysvalloissa tämä tietohan yllätti minut täysin.

Sattumoisin olen hieman tutkinut sukuni vaiheita ja kas vaan 2 isäni tätiä ja 1 setä ovat siirtyneet Amerikkaan 1900 luvun alussa.

Tuo setä oli aikamoinen "lännenlokari" tutkimukset hänen vaiheistaan on vielä kesken ehkä kerron joskus niistä lisää.

Tätsyistä nuorin on kuvassa hänen jälkeläisiään olen penkonut, löysin hänen pojan poikansa John A Arron joka on siis minun pikkuserkkuni mutta paljastui että hänkin oli kuollut jo vuonna 2003 vain 43 vuotiaana.

Tämä John A Arro on ollut tietolähteeni mukaan 4 vuotta aviossa ja tuosta liitosta on syntynyt 1 lapsi.

Jos nyt joku blogini lukijoista harrastaa sukututkimusta tai joku muuten tietää tuon Arron lapsen nimen niin olisin kiitollinen siintä tiedosta.