Kotkan satama 18.8.2024

torstai 26. maaliskuuta 2020

26.3.2020

Kesäinen kuva Kotkan edustalla olevasta Lehmänsaaresta kuvauspaikalta nähtynä.

Nythän tässä on aikaa kirjoitella vaikka taudeista kun elellään karanteenia vastaavissa oloissa.
Aloitan tarinasta joka on minulle totena kerrottu. Kotkassa toimi aikoinaan Lapista tänne muuttanut nyt jo edesmennyt iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Jouko Antti, hänen vastaaotolleen meni kerran kultaisella 60 luvulla kotkalainen nuorimies.
No mikäpä miestä vaivaa kysyi tohtori, ei pysty kunnolla kuseen kun kun kirvelee niin pirusti vastasi nuorimies. Tohtori käski laskemaan housut alas ja tutkimuksensa jälkeen ilmoitti että kyllä tässä nyt on aivan selvästi kyseessä tippuri, kysyi vielä tiukkaan sävyyn mistä olette sen saaneet ja koska.
Nuorimies vastasi: Juhannuksena Lehmästä.
Ei ole mahdollista ei tippuri voi tarttua lehmästä ihmiseen tokaisi tohtori.

Tohtori tunsi taudit muttei Kotkaa, Lehmänsaari oli tuolloin eräs niistä paikoista missä kotkalaisnuoriso vietti silloin juhannuksiaan, mentiin tuurilla saareen jossa huonolla tuurilla voi saada vaikka tippurin.
Kotkalaisten saarien välillä aikataulun mukaan kulkevasta yhteysaluksesta käytetään nimeä tuuri (tuurimoottori).

Tämän tutkitodistuksen saaneena jatkan:
Koronasta tulee nyt tietoa tuutin täydeltä ja tiedon sanotaan lisäävän tuskaa, itse en taudin suhteen panikoi, pyrin välttämään etten hengitä toisten yskimää ilmaa enkä koskettele likaisilla käsilläni suutani/nenääni.
Virus ei mene ihosta läpi vaan suun ja nenän limakalvojen kautta keuhkoihin, tämän kun onnistuu välttämään niin ei sairastu.
Kotiliesi lehdessä on hyvä juttu näistä ryssä kuumeista ja muista Pandemioista.

Kipale väännetty nimestä Cyrus Vance.

Tähän loppuun tärkeä tiedoitus
Teille saattaa blogini kautta välittyä kaikenlaista roskapostia, olen ilmoittanut asiasta Googlelle ja pyytänyt heiltä apua jotta tuo ongelma poistuisi.

Älkää avatko tai klikatko mitään mainoksia, sulkekaa ko. sivu X ruksista avaamatta sitä.
Olen sulkenut toisen Tenerife aiheisen blogini koska sinne on noita haittasivustoille johtavia linkkejä "liimailtu".

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Matkan muistelua 17.3.2020

Oli tämän matkan viimeinen päivä, yksi maksettu aamiainen oli vielä nauttimatta, käytiin puraisemassa desayuno pois, huomattiin väen vähentyneen ravintolasalissa ehkä jopa puoleen siintä mitä se parhaimmillaan oli.Tämä johtui luonnollisesti siintä että hotellia oltiin sulkemassa ja pois lähtevien tilalle ei enää uusia otettu.
Bussi nouti meidät ajallaan, istuttiin kuskin taakse etupenkkiin siintä näki hyvin missä mennään.
Bussi oli puolityhjä en tiedä johtuiko sitten koronasta vai ei, hyvin päästiin perille lähes tyhjää moottoriteitä pitkin.Tulomatkallahan kuski ajoi Santiago del Teiden kautta ilmeisti tarkoituksella kun jossain la Lagunan kohdilla oli ollut iso kolari ja tulipalo, näin kuulin kerrottavan.

Jos meni bussimatka jouhevasti niin lähtöselvitys meni suomeksi sanottuna täysin perseelleen.
Voihan olla että aina on joukossa joku joka matkustaa ensimmäistä kertaa eläessään mutta kun lähtöselvitystiskit on selvästi infotauluilla näkyvissä niin täytyy ihmetellä miksi yli 50 ihmistä seisoo vika jonossa.
Matkaoppaita ei ensi alkuun näkynyt mailla eikä halmeilla vasta tuolla lähempänä tiskiä oli yksi ruottalainen poika käsillään ilmaa huitomassa kun ajoi meidän jonosta sinne kuulomattomat pois.
Kun en tiennyt onko kentällä sellaista lähtöselvitysautomaattia josta saa koneeseen nousukortin niin meidänkin piti jonottaa jotta saimme tiskiltä tuo kortin.
Mukanamme siis vain käsimatkatavarat ei ruumaan meneviä matkalaukkuja, tuolla boarding passilla olisimme päässeet kätevästi jonon ohitse.
Tuo lähtöselvitys ja turvatarkastus kestivät niin kauan ettei "kentällä" ehtinyt muuta tehdä kuin vessassa käydä ja ostaa vettä matkaevääksi.

Kuva vuodelta 2017
Päästiin nousemaan koneeseen ajallaan mutta sitten tuli kuulutus että 3 matkustajaa puuttuu, odotellaan
hetki että löytävät oikean lähtöportin.Kului n. 10 minuuttia niin 2 puuttuvaa matkaajaa löytyi, anteeksi pyydellen tallustelivat Matti ja rouva Myöhäinen omille paikoilleen.
Sitten ilmeni että sitä yhtä puuttuvaa matkustajaa ei löydy mistään, kuulutettiin että nyt joudutaan hänen matkatavaransa etsimään koneen ruumasta ja poistamaan.
Kunnes taas ilmeni ettei ketään puutukkaan vaan kyseessä oli tuplabuukkaus ja jonkun matkustajan kaksiosainen nimi olisi tämän härdellin aiheuttanut.
Asiat selvisi mutta menetettiin lentoaikataulu, jäätiin odottelemaan uutta, se tuli kun olimme yli tunnin istuneet paikoillamme.
Päästiin ilmojen teille ja kun koneen kapteeni sammutti turvavöiden merkkivalon alkoi ennennäkemätön
tranppaus vessaan, istuin penkkirivillä 28 ja käytännössä koko ajan tuo jono ylti kohdallani asti ja välillä ylikin.
Ruokailun ajaksi matkustamo henkilökunnan piti oikein pyytää ihmisiä istumaan paikoilleen jotta ateriat voitiin jakaa ja kun ruoka tarjottimet oli sittemmin korjattu pois niin vessassa käynti vaan yltyi.
Lentoemännätkin sanoivat etteivät olleet ennen vastaavaa nähneet.
Kait se oli koronan pelko mikä ajoi ihmiset koneen vessaan käsiään pesemään, jossain Tanskan ilmatilan kohdilla kuulutettiin että vessasta on vesi loppunut.
Suomen päässä ei mitään ongelmia, nyt ollaan kotona karanteenia vastaavissa olosuhteissa.

Sananlasku sanoo kun menee sutta pakoon tulee karhu vastaan, minä lähdin synttäreitäni pakoon ja pandemia tuli vastaan.




tiistai 24. maaliskuuta 2020

Matkan muistelua 16.3.2020

 Aamiaisen jälkeen juuri silloin kun ensimmäiset auringonpalvojat olivat lavitsoilleen pyyhkeensä levittäneet marssi leegio hotellinjohtoa altaalle ja eristi itse altaan/allastasanteen normikäytöstä.

 Altaalle ei päässyt mutta tähän kuvan alueelle johon baarista on tarjoilua pääsy vielä sallittiin.
Istuttiin mekin tuossa ehkä tunnin verran kunnes tuli jano, sanoin PT:lle hakevani baarista kaljan janooni ja kysyin mitä hänelle tuodaan, tuo vaikka Fanta oli vastaus.
Mutta baariín olikin asetettu alkoholin myyntikielto, äimyistyin tästä niin kovin että pyörähdin ympäri enkä tilannut mitään.Ilmoitin asian PT:lle, muutkin sen kuuli ja sitä taas yhdessä ihmeteltiin.
Turun mieski sanosi et se saa juur kännipäissään sellasii kirkkait nimpal mukavast ajatuksii, eilenkin hänelle oli valjennut se asia miksi suomalaiset hamstraa sitä vessapaperia niin mahrottomasti.
Se johtuu hänen mukaansa siitä kun yksi aivastaa niin kymmenellä muulla tautipelkoisella tulee juuri silloin paskat housuun.

 Siirryttiin pois aurinkoiselta pihalta baarin puolelle, otimme kafe con lechet ja agua con gasia pullon.
Siinä istuessamme tulivat santarmit paikalle ja sulkivat pääsyn kokonaan tuonne piha/uima-allasalueelle.
Kritisoitiin taas tuon sulun mielekkyyttä, nyt monen mielestä hajallaan olevat ihmiset ajettiin vain lähemmäs toisiaan eikä oltu enää kahden metrin etäisyydellä toisistaan.
Ulos siis enää päässyt kuin rajoitetusti, oltiin vähän niinku vankina hotellissa.
PT kävi kuitenkin apteekissa ja läheisessä ruokakaupassa ostamassa matkaeväät.
Sirryttiin huoneeseemme, pakkasin jo lentolaukkuni huomista varten valmiiksi.
Pari kertaa kävin hotellin baarissa kaffella kun huone 105 kävi ahtaaksi ja kännykkä surffailu kulutti liikaa dataa, minun Moi liittymäni sisälsi maksutta vain 1 Gt EU-roamingia kuukaudessa.


Jossain vaiheessa tuli tuollainen ilmoitus.
Maksettu illallinen tarjoiltiin normaalisti ja viiniäkin sai, siellä käytiin, sen jälkeen levolle ja odottelemaan huomista kotimatkaa.

 
Kommentoin tässäyhteydessä  11.3 ottamaani Santa Cruzin sataman laivakuvaa.
Korona on AIDAnovan sinne pysäyttänyt, tiedotteen mukaan ainakin 4.4.2020 asti.
Katselin Live-kamera kuvaa Santa Cruzista siellä näkyy tuo laiva seisovan, kovin on hiljaista, satamassa jotain liikettä vain linnut visertää.

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Matkan muistelua 15.3.2020

Nukuttiin tavallista pidempään mistähän lie johtunut, eilesestä kai, aamiaisen jälkeen alkoi näkyä tietoja korona epidemiasta eri medioissa aina enemmän, niitähän kaikki eivät sitten millään voineet ymmärtää.
Tämän tiedotteen kaappasin jostain Facebook sivuilta.

Meillä kotimatka normiaikataulun mukaan ,tämän vahvisti Tjäredorg oheisella tekstiviestillä.

Tehtiin kävely paikalliseen apteekkiin, turha reissu sillä se oli sunnuntaina suljettu, kuljettiin kaukana toisistamme toinen toisella puolen katua eikä oltu toisiamme tuntevinamme.
La Pazin kauppapuoti alkoi rajoittaa sisällä olevien asikkaiden määrää, sisään pääsi sitä mukaan kun joku tuli ulos.

Ambulanssi vieraili hotellissa, kyytiin nostettiin vanhempi rouva pyörätuolineen ei ollut siis pelättyä koronaa.
Kun liikkuminen ulkona virkistäytymis tarkoituksessa oli kielletty niin hotellin aulaan kasaantui paljon väkeä etenkin suomalaisia matkaajia tilannetta päivittämään.
Tjäreborgin puhelimet ruuhkaantuivat kun ihmiset olivat huolissaan soittelivat sinne että miten heidän nyt käy.
Vastaavasti eräs ukko joka oli 5 viikoisen lomansa ensipäivänä tullut jo ryöstetyksi sai Tjäreltä soiton jossa kysyttiin haluaisiko hän lähteä kotiinsa heti ? hän halusi.
Kyllä Tjäreborg mielestäni hoiti hommansa mallikkaasti, tekivät varmasti pitkää päivää toimissaan, ei se varmaan helppoa ole ennenaikaistaa matkaajien kotiinpaluu.
Tulipan taas todistetuksi valmismatkan edut omitoimisiin nähden.

Tampereen suunnan rouva kyseli kaikilta mitä tietoja teille on tullut ja selvitteli omia tekemisiään.
Mieleen jäi kun hänen miehensä Erkki oli ollut aamulenkillä eivätkä poliisit olleet Erkille mitään liikkumiskiellosta sanoneet.
Erkkihän kävelee kauas ylös, vallan vuorille asti, kerrankin Erkki oli kävellyt sellaista tietä ettei sieltä päässyt pois kuin samaa tietä.
Alkoi rouvan puheet kyllästyttää viimeistään siinä vaiheessa kun jo kolmannen kerran kuulin kuinka hänen ei annettu Alcampossa rintaliivejä sovittaa.
Matkailu avartaa.
Illallisen jälkeen pysyttiin huoneessa.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Matkan muistelua 14.3.2020

Kuva on Facebook sivulta Kuvia Karhulasta / Tiina Huovinen .Kuvausvuosi1949

Siintä tuli tänään kuluneeksi tasan 70 vuotta kun minä tuolla Toivelinnassa synnyin.
Jossitella ei kannata mutta näin jälkikäteen ajatellen tein vika valinnan kun tämän synttäreiden pakomatkan varasin.
Varaushetkellä ei koranaa ollut Kotkassa eikä Puerto de la Cruzissa ja matkoja järjestettiin joten en osannut edes aavistaa sitä miten pahaksi tämä pandemia viranomais toimintoineen tuon viikon aikana kehittyy.
Nyt ollaan matkan jälkeen oltu 5 päivää karanteenissa, ei ole koronan oireita, en myöskään usko tartuttaneeni välillisesti muita kansalaisia, pysyttelen kuitenkin neljän seinän sisällä ja tilaan ruokamme K-Marketin palvelusta.
Mutta päivän tapahtumiin lyhyesti, yhtään kuvaa en koko päivänä ottanut ne ovat joko vanhoja tai matkatoimisto Tjäreborg sivuilta kopiotuja.

Kuva v. 2019
Koronan leviämisen estona lauantain kauppahallin kirppiskin peruttiin, ei tiedetty mitä tehdä, vietettiin tylsää hotelli elämää, kertaakaan ei poistuttu hotellialueen ulkopuolelle.

Tjäreborg kuva
Niin kauan kun aurinko paistoi löhöiltiin altaalla, mutta eihän se aurinko pahoille paista, tänäänkin paistoi vain pari tuntia.
Kuunneltiin matkalaisten puheita koronasta ja kännykän avulla seurattiin uutisia/sosiaalista mediaa.
Iltasella lähetin parille hyvälle monivuotiselle Puerton ystävälleni kainon tiedusteluviestin jossa kyselin että uskaltavatko he enää koronan pelossa liikkua missään, ehdotin myös tapaamista hotelli Masarussa.

 Tjäreborg kuva
 Lyhyestä varoajasta huolimatta tapaaminen sopi Tarjalle ja Kaisalle.
 Tjäreborg kuva
Tarjosin heille syntymäpäiväni kunniaksi vaatimattoman illallisen hotelli Masarun Buffetissa.

Tjäreborg kuva
Meille PT:n kanssa tuon hotellin asukkaille illallinen sisältyi maksetun matkan hintaan, meillä oli myös oikeus viedä laskua vastaan omia vieraitamme tänne illastamaan.
Pari tuntia tuolla mukavasti vierähti.
Jatkettiin vielä iltaa hotellin aulabaarissa minulla ainakin oli hauskaa, vaikkei vanhenemissa mitään hauskaa olekkaan, nytkin ollaan 7 kymppisenä kuukausi karenssissa vai olenko valtiovallan erityisessä suojetuksessa.
Haluan tässä nyt vielä kiittää Tarjaa ja Kaisaa siitä että paikalle saavuitte ilman teitä olisi päivä ollut hyvinkin ankea.

lauantai 21. maaliskuuta 2020

Matkan muistelua 13.3.2020

Tänään on siis perjantai ja 13:sta päivä samalla se viimeinen päivä jolloin meillä on auto vuokralla.
Eilen jo päätimme noin suunnilleen minne tänään suunnataan, mukaan sama porukka kun eilen + mukaan myös Lulu koira.
Päätimme pysyä saaren pohjoispuolella kaukana koronasta ja Adejesta, suuntasimme ensin Punta del Hidalgoon.
 Ajettiin niin pitkälle kuin tietä riitti eli sinne kääntöpaikalle kerroin muille matkaajille että edessä näkyvä kaksihuippuinen vuori Roque de Dos Hermanos on kuuluisa Ufojen ilmestymispaikka.
Ei nähty Ufoja, käännyttiin ja seuraava paikka jossa pysähdyttiin oli Bajamar.

Täällä ei bongata Ufoja vaan esim. suuria aaltoja.

Nyt ei ollut aallot suuria ja uima-allaskin oli vielä auki.

Mutta viereistä luonnonallasta jo suljettiin viranomaisten toimesta syynä koronavirus.
Tämä oli muutenkin ensimmäinen päivä jolloin koronan aiheuttamat varotoimet alkoivat näkyä mutta niistä enemmän sitten jatkossa.Kaffella käytiin, vähän jaloiteltiin ja matka jatkui nyt otettiin suunnaksi Afur.
Video vuodelta 2011

Erikoinen talon paikka Afurissa.
Afurin baarissa oli tarkoitus myös pistäytyä mutta se oli ainakin silloin suljettu.

 Tämä Bar Casa Nene käytiin katsastamassa ei kuitenkaan siellä syöty eikä mitään juotu.

Asialliset hommat hoidetaan muuten ollaan kuin Ellun kanat.

 Matka jatkui nyt suunnattiin Chirinquito Hilarion baariin Tabornoon.

Mutteripannu kahviakin olisi ollut tarjolla mutta me joimme Fantat ja söimme pari palaa Queso  de Cabraa .

 Ja matka jatkui nyt oli osoitteena viinitarha Balcon de La Laguna jossa täsmälleen samalla orukalla vuosi sitten kävimme.Ihan laakistahan tuo paikka ei löytynyt vaikka oli pari rouvaa ja kännykkä tietä neuvomassa, alkaa itseluottamus näköjään jo rapistua.

Tämä on mielestäni yksi parhaista ravintoloista missä olen Teneriffalla käynyt, viinikin on erinomaista, Pipa osti nyt ja viimeksi pari pulloa mukaan ja sitä viiniä ovat kuulemma kaikki kehuneet.
Syötiin jotain en muista mitä ja juotiin medio litro viiniä ja pullo agua con gasia minä tarjosin huomisen synttäripäivän kunniaksi.
La Lagunassa rouvat kävivät vielä jossain Hiperdinossa tai vastaavassa en muista missä me odoteltiin autossa kaupan erittäin ahtaassa parkkihalissa.
Kaupan hyllyillä koronan vaikutukset näkyivät kuulemma tyhjinä hyllyillä mutta hyö löysivät sieltä etsimänsä eli paketin kertakäyttö käsineitä.

Sitten vietiin Pipa ja Lulu kotiinsa ja luovutettiin auto tuonne alhaalla kuvassa näkyvään AB kyltin luona olevaan vuokraus pisteeseen.
Tähän päivään loppui sitten saarella vapaa liikkuminen mutta siitä enempi sitten huomenissa.


perjantai 20. maaliskuuta 2020

Matkan muistelua 12.3.2020

Rouvat olivat sopineet täksi päiväksi tekevänsä ostosreissun Titsalla Santa Cruziin siis minun rouva josta käytän nimeä PT (personal trainer) ja Puertossa vakituisesti asuva rouva josta käytän nimeä Pipa.
Pääsin seurueeseen mukaan mutta nyt ei mentykkään millään Titsalla vaan vuokraamallani autolla.
 Ajeltiin siis Santaan ja siellä Primark kauppakeskukseen, auto sinne kaupan parkkihalliin ja ei muuta kuin shoippailemaan sehän se on matkailun kohokohta ja eräille kauhistus.
Kuljin tuon kaupan lävitse liukuportaita hyväksi käyttäen aina kattoterassille asti, löysin läpikulkumatkalla itselleni 2,50€ maksavan paidan jonka ostin ja kunhan tästä karanteenista vapaudun niin pistän sen päälleni niin pappaparkin ukotkin näkevät miten ihana se on.

Vietin siis aikani täällä kauppakeskuksen katolla olevassa baarissa kaasuvettä nauttien, oli täälläkin jotain katseltavaa.
Rouvat saivat siis shoippailla ilman aikarajoitusta ja yllättävän nopeasti alta tunnin hekin katolle ilmaantuivat, Pipa oli ostanutkin jotain mutta PT ei yllättäin yhtään mitään.

 Rouvat joivat katolla kaffet ja sitten jatkettiin matkaa nyt Candelarian suuntaan ja siellä ennen käymättömään Guachinche Los Parrandas III ravintolaan syömään.


Kännykän avulla löydettiin paikka helposti.
Sehän näissä Guanhincheissä on usein ettei ole ruokalistaa tai se on vain esim. liitutaululla tai tarjoilija kertoo mitä talo tarjoaa.
 Nyt oli kunnon lista josta tilattiin kaikki samaa eli Chuleta de Cerdo, juomaksi puoli litraa talon viiniä ja pullo kaasuvettä, autoilijahan ei voi viiniä paljon naukkailla lasillinen menee toinen on jo liikaa.
Tämän näköinen annos sieltä eteen kannettiin, PT jätti puolet syömättä se pyydettiin paketoituna mukaan ja saatiin, joskin se päätyi lopulta hotellin jääkaapin kautta roskikseen.
Tuo oranssi tuossa lautasella on jollain juustohyölällä siivutettua ja paistettua porkkanaa, erittäin hyvää.
Tämä Guachinche on varsinainen "hehtaarihalli" jossa on hyvä järjestää isotkin ruokatreffit, meillä oli vain kolmen hengen synttäri etkot.

 Jatkettiin autoilua noustiin saarta halkovalle tielle TF-24 jota myöten ajettiin El Portilloon kaffelle.
En ollut Arafosta ylös nousevaa tietä (TF-523 ennen ajellut, nyt on sekin siis niin nähty.
El Portillon kaffe paikka.
Portillosta sitten vain ajo alas Puertoon, Pipa ensin kotiin ja sitten auto parkkiin hotellikadulle.
Muistaisin että kävin vielä hotellin uima-altaalla huuhtomassa caliman ja koronan pölyt pois.
Illallinen hotellilla ja kaffet sitten siinä La Pazin Taxi aseman vieressä olevassa katukuppilassa.
Sellainen päivä se.